Esittely

Olen Ritva Nurmi, -63 syntynyt vanhapiika Nummi-Pusulan Järvenpäänkylästä. Nummi-Pusula sijaitsee Helsingin ja Turun melkeinpä puolessavälissä.
Landseereja olen kasvattanut vuodesta -93 asti ja vuonna 2006 syntyi kennelini kuudes pentue.
Koiranjalostuksessa pidän tärkeimpänä koiran luonteen ja terveyden huomioimista, etenkin kun kyseessä on suurikokoinen koira kuten landseer. Arkuutta ja vihaisuutta ei saa jalostuksessa sallia,ei mielestäni myöskään liikaa dominointia.
Hyvä luonne ja terveys yhdistettynä rodunomaiseen ulkomuotoon tuottaa mielestäni sen täydellisen koiran. Siis nimenomaan rodunomaiseen ulkomuotoon, ei välttämättä mikään Maailman Voittaja,mutta ei myöskään landseer,jota saa rodunharrastajillekin esitellä kun ei muuten tunnista?! Ei siis myöskään pelkkä hyvä luonne ja terveys tee koirasta sitä hyvää jalostuskoiraa. Vaan aina pitäisi ottaa kokonaisuus huomioon.
Lansujen terveystilastot ovat vuosien mittaan muuttuneet vähän synkemmiksi. Välillä tuntuu,ettei perinnöllisistä sairauksista ole toivoakaan enää päästä eroon,mutta silti elättelen toiveita.
Painotan siis kuitenkin,etteivat omat koirani (niinkuin ei kenenkään muunkaan) suinkaan ole perinnöllisistä taudeista vapaita. Joka linjasta löytyy joku kummajainen,pitää vain yhdistelmiä suunniteltaessa yrittää löytää yhdistelmä jossa ei samat taudit kertaannu.Ja yllätyksiähän tulee silti sille ei voi mitään.

Kaikki lansuni ovat jonkinmoisen peruskoulutuksen saaneet, toiset paremman ja toiset huonomman. Olenpa joidenkin kanssa käynyt jopa tokossa kisaamassakin. Tuo kilpailuvietti vaan on itselläni melko mitätön, joten suurempaa innostusta en lajiin tunne. Näyttelyissä kyllä tykkään käydä, tosin nekin ovat hiukan jääneet syystä jos toisestakin vähiin viime vuosien aikana
Olen myös Nu-Pun koiraklubin yksi perustajajäsen ja olen koko kerhon yli 10-vuotisen historian aikana ollut yhtä vuotta lukuunottamatta hallituksessa. Olen ollut myös kouluttajana koko kerhon olemassaoloajan ja sitä ennen jo Lohjan Koirakerhossa pari vuotta.

Vuonna 2008 syntyi kenneliini ensimmäinen australianpaimenkoirapentuekin. Nyt odotellaan mitä niistä tulee, yksi narttu jäi kotiin kasvamaan ja toisen nartun sijoitin. Aussie on mielestäni todella kiva rotu, erittäin monipuolinen harrastuskoira ja sopivan kokoinen melkein mihin tahansa asumismuotoon. Riittävästi vaan kun se saa liikuntaa ja tekemistä niin on oiva perhe- ja harrastuskoira. Pärjää hyvin noiden isojen lansujen seassa ja huolehtii lansujenkin liikunnantarpeen tyydyttämisestä erittäin kiitettävästi :D